Eilen kun tulin stepistä kotiin minua odotti tämä näky:

1242236980_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vesileikit olivat kesken. Kovin lämmin oli oma oloni tätä touhua katsellessani. <3

1242237009_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Saimi muistasi tankata välillä.

1242237045_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Otto nautti erityisesti.

1242237140_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja iska koitti vain välttää kastumasta.

1242237199_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja voi sitä keljutuksen määrää, kun homma päätettiin lopettaa.

 

Aamulla sain jopa nukkua seitsemään asti. Yleensä Otto herättää viimestään puol seitsemältä, mutta nyt oli muksut kerrankin armelijaita äidille ja sain nukkua pitempään. Saimi kävi katsomassa liikkumattomuuttani puoli seitsemän aikaan, mutta palasi itse reippaasti takaisin sänkyyn.

Aamu meni haaveillessa. Selailin kaiken maailman ompelu-blogeja ja tunsin lievää kateutta. Minäkin haluaisin osata. Haaveissa siis olisi opiskella. Jos olisi aikaa. Energia on riittänyt tähän asti vain liinoihin, verhoihin, tyynyliinoihin ja farkun lyhentämisiin/paikkailuihin. Hienoa olisi joskus osata tehdä Saimille vaikka mekko. Käsityöt ja muu näpertely on jotenkin vallan terapeuttista. Joskus teininä harrastin swappaamista. En tiedä, onko termi tuttu, mutta joku koristeli pienen vihkosen kannen, lähetti sen eteenpäin ja jokainen vihkoon osallistuja koristeli yhden sivun mieleisekseen. Kun vihko oli täysi, se palautettiin tekijälleen. Ja tämä pieni näpertely, yhden sivun koristelu toi aina valtaisan rauhan. Saatoin äherrellä monta tuntia kyseisen homman parissa. Samaa rauhaa saan käsitöistä, maalamisesta, silityksestä, pyykin viikkaamisesta ja askartelusta. Nykyisin ei ole vain aikaa tehdä kaikkia. Ei ole aikaa istua montaa tuntia lattialla paperisilppujen keskellä ja sommitella koristeita mieleisekseen. Saatikka istua ompelukoneen ääreen ja opetella ompelemaan. Aikani, mitä on kuluu salilla ja urheillessa, koska haluan pitää kroppani edes jotenkin kuosissa etten paisu taas kuin pullataikina. Kerran vuodessa tulee neulottua ehkä lapaset. Ja joskus lyhennettyä farkut. Välillä toivoisin olevani superäiti, joka olisi läsnä lapsilleen, jaksaisi urheilla ja harrastaa, ehtisi kahvitella kavereiden kanssa ja jäisi aikaa vielä kotitöille ja kullalle. Taitaa olla mahdotonta? Aina täytyy valita joku. Mutta jospa saisin ostettua jonkun käsityölehden ja ruveta opettelemaan vaikka edes vartti kerrallaan sitä ompelua, kun kerta äidiltä synttärilahjaksi koneenkin sain.

Haaveilin myös uudesta keittiöstä ja kodista. Siitä joka sitten joskus. Ja tuntuu aika kaukaiselta se joskus tällähetkellä. :D Kuitenkin, istuessani koneella haaveilemassa meidän viikarit oli päättäneet järjestää teekutsut. Saimi oli hiipinyt teepusseja keittiöstä ja havahduin veden lorinaan vessasta. Menin katsomaan Saimin huoneeseen, mikä on meno ja kamala sotkuhan siellä. Kurapaskaa joka paikassa:

1242238470_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihana oli siivota moista mössöä pois pulpetista, seinistä, hellasta, matosta ja lattialta. Astiat lähti helposti onneksi puhtaaksi tiskikoneessa.

Pertun tullessa kotia, lähdin suoraan salille ja salin jälkeen kävin Antin kyytiin ja mentiin abcille kahville. Kiva oli nähdä Anttia pitkästä aikaa, pitäisi useamminkin, mutta aina on jotain tai sitten ei vain yksinkertaisesti jaksa. :( Että pitääkin olla huono omatunto aina joka asiasta! Tasapaino asioiden välillä. Se minulta puuttuu.

Kotia tultuani rupesin neulomaan Saimille pipoa, josta ei ole harmainta aavistusta mitä tulee. Neulomisen lomassa Saimi piirti iskan ja Oton kanssa ja en ole aikaisemmin tajunnutkaan, että tyttöhän piirtää jo jotain. Tässä yksi ukkeleista:

1242238738_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lasten mentyä nukkumaan päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja lähdin juoksemaan. Kaksi vuotta sitten juoksin ehkä 200metriä ja henki pihisi jo niin, että sain pysähtyä. Kävellen eteenpäin ja sitten juoksin taas saman matkan ja taas piti levätä. Nyt on kunto kohentunut. Juoksin 2km yhteensoittoon. Viimeksi moisen tehnyt varmaan yläasteella. Että oli olo mahtava lenkin jälkeen! Jos koittaisi kerran viikossa käydä vähän lenkkeilemässäkin. Kuitenkaan mene moiseen matkaan kuin alle vartti. Mutta nyt suihkua ja unta.