Hiljaa hyvä tulee, vähän kerrallaan. Eilen sain lumihiutaleet lasikuistin ikkunoihin, vielä kun saisi verhot paikoilleen sinne ja romut pois niin kehtaisi jopa kuvankin ottaa. Mutta hiljalleen ja maltilla.

Tänä aamuna Saimi ilmoitti taas, että minähän en ulos lähde. Laiskan oloisena totesin, että ei sitten lähdetä, ollaan sisällä. Aina ei jaksa tapella kahta lasta ja itseään päälle, varsinkaan nyt kun on ollut niin kylmä. Raikkautta ja raitista ilmaa tulee ihan tarpeeksi vanhoista ikkunan rakosista! Siispä tonttuiltiin ja kuunneltiin joulumusiikkia ja vähän leivottiinkin. Tänä aamuna nimittäin piparipurkki ammotti tyhjyyttään. "Me isin kanssa vähän syötiin eilen illalla pipareita", kuului Saimin suusta.

Jospa näistä riittäisi hetkeksi.

Vaikka päiväunille meno on aina vähän nahistelua ja ruuan syöminen suostuttelua silti en saata olla hymyilemättä. Toivottavasti tämä oman kodin taika säilyy vielä pitkään.

hanski