Aamulla lähdettiin kohti vesitornia. Aina suuntaamme sen mukaan, koska sen juuressa kerho on. Vietyämme siskon kerhoon suuntasimme Oton kanssa kaupoille. Harmikseni Rellunkulmassa ei ollut kaipaamiani jouluisia tikkunekkuja - tietääkö joku, missä niitä myydään? Menimme sitten Tiimariin ostamaan tavaraa joulukalenteria varten. Tein sen pari vuotta sitten ja nyt aattelin kerralla paneutua ja täyttää huolella. Löytyy suklaata, tarroja, kulkusia, magneetteja, pyysydämiä, olkipossuja, sorminukke ja tehtäviä, tehtäviä joita voimme touhuilla yhdessä. On piparinleivontaa, ikkunakoristeiden laittoa, parvekkeen sypressin koristelua, tortun paistoa, majassa lukuhetkeä jne. Lappusia kirjoitellessa suunnittelin jo tekeväni miehelleni oman kalenterin. Siellä voisi olla mm. siivoa vaatekaappi tai järjestele ja pyyhi kirjahylly, tiskaa astiat. Hihittelin itsekseni, voi sitä ketutuksen määrää. :D Ehkä en tee, mutta olisikohan hyvä tehdä itselle? Muutimme äskettäin kyllä, mutta silti olisi ihanaa jos jouluna olisi tavarat järjestyksessä ja paikoillaan. Mutta en ehkä tee, en ole ennenkään tehnyt. Kaappeihin ei tule paljoa kurkittua ja ne mitkä on näkyvillä, niitä ei edes tajua kaiken ihanan kimalteen ja lämmön keskeltä. Hihii, en malta odottaa! <3


Huomaatteko muuten meidän eteisessä jotain uutta? Vihdoin ja viimein edes pieni ratkaisu helpottamaan arkea. Meillä on eteisessä pakastimen vuoksi hyvin vähän kaappitilaa. Tänään kävin lidlistä ostamassa ovenpäällys koukkuja ja ovatpa näppäriä! Saa edes muutaman ylimääräisen takin ripustettua. :) Jee.



Kävimme Oton kanssa myös markkinoilla ja puistossa. Nyt ei ole sitten muuta tullutkaan syötyä kuin rinkeliä. On se sitten herkkua. Saimin kun haimme kerhosta tuli tyttö ulos huoneesta käsi suun edessä ja kuiskutti, että meillä on salaisuus. Isille ei saa kertoa. Nyt se sitten hihittää jatkuvasti itsekseen ja supattelee, että ei saa kertoa salaisuutta.

Ompeluhimo on ollut jo monta päivää, mutta jotenkin vain en ole malttanut rueta ompelemaan, Saimi kun ei kovin pitkiä unia nuku ja illalla en viitsi. Tänään minun piti tukikangasta käydä ostamassa, mutta unohdin tyystin. Haluaisin niin kokeilla niitä neuvolakortin kansia, puhumattakaan uusimman Ottobren kaavoista! Jospa joku onnistuisikin. :) Mutta annan sen muhia, yleensä silloin onnistuu, kun oikein tekee mieli ommella.

Loppuun vielä kuvat tärkeistä ihmisistä, joita enää nykyisin näkee harvoin välimatkan vuoksi. Kaverukset kyseli toisiltaan ootko mun kaveri ja isommat kaverukset itkivät ja halasivat. Sitä ei aina huomaakkaan, miten ikävä joskus on. Otto opetti kummilleen elämän tärkeimpiä asioita - miten pieni hetki ikkunan ääressä ohiajavia autoja katsellen voikaan olla sitten niin kivaa!



hanski