Aamupalalla hieman jännitti, Saimi jo hienosti käy tukanleikkuussa, mutta Otolle kerta oli ensimmäinen. Toiveissa oli edes otsatukkaa saada lyhyemmäksi. Isänsä kun huuti parturissa kuin syötävä, ettei olisi sama periytynyt isältä pojalle?

Parturissa oli kivaa. Ottonkin tukan leikkuu onnistui nätisti, kun sai äidin sylissä istua. Katseli Otto kyllä kampaajaa ilmeellä "jos kosket niin tapan". Totista poikaa oltiin. Palkkioksi reissusta saivat vielä pillimehut ja extrana kati oli varannut lapsille lakut.

Nyt meillä on sitten mini-Perttu. Ihan kuin olisi lapsuuden kuvista vetäisty poika irti kuvista niin yhdennäköisiä ovat. :)

Ja nyt minulla ei ole enää vauvaa vaan poika. :(