On tämä asunnon myyminen jotenkin ihan mahdotonta hommaa lasten kanssa. Sen minkä saa siivottua niin lapset sotkee perästä. Hermot kamalan kireällä ja naapurit varmaan rakastaa minun huutamista. (terveisiä vain tuunaiseen :D) Nyt kuitenkin olisi enää vessa, pölyt ja pöytäliinat. Sitten saapi tulla katsomaan. :) Otan kuvia myöhemmin, kuhan saa siivoilut valmiiksi. Saatte sitten kommentoida, että onko ostokunnossa.

Miia kävi tänään. Oli taas aika kova ikävä, vaikka ei nyt olisikaan hauskaa keskusteltavaa ja naurettaisi kippurassa lattialla, mutta silti siinä on aina joku homma. Kiva tietää, että on joku, jolle kertoa. Ystävistä vielä, vappuna näin baarissa Anttia ja en ollutkaan tajunnut edes, miten ikävä on Antinkin kahviseuraa. Mutta jotenkin ei energia riitä näkemään useampaa kaveria viikossa. Ja se harmittaa. Tai voisinhan nähdä, mutta sitten joutuu verottamaan sen ajan muualta pois. Valintojen maailma niin sanotusti.

Kuitenkin, vappuna Perttu jäi lasten kanssa kotiin ja minä lähdin pitkästä aikaa viihteelle yksin. Siis ilman Perttua. Mukavaa oli pitkästä aikaa olla jossain kantamatta ns. mitään nimikettä. Olin vain Hanna. Piristi kummasti moinen. Kiitos vain Elinalle ja Elisalle, oli mukava ilta. Pitäisi lähteä useamminkin, mutta omatunto on aina semmoinen homma, että siitä ei meinaa eroon päästä.

Perjantaina sitten sain viettää rapulapäivää rauhassa kotona, kun perttu meni muksujen kanssa anoppilaan. Toi minulle vielä rapulamätötkin! Että se mies osaakin olla ihana minua kohtaan, vaikka minä aina vaan mökötän ja kiukuttelen kiitokseksi. Pitäisi mennä välillä aina omaan napaansa ja miettiä käytöstäänsä. Noh, kuten anoppi aina sanoo, on jo suuri askel se, että tiedostaa virheensä. Toivottavasti asia on sitten niin.

Lauantaina mentiin käymään miun vanhemmilla. Perttu meni tekemään puusavottaa ja mie rupattelin äidin kanssa. Lipsautin sitten nämä myyntiajatukset ulos. Äiti ei ollut kovin ilahtunut. Iska sen sijaan ei ollut moksiskaan ja jopa sanoi, että auttaavat kyllä rahallisesti jos sitä taloa kovastikkin haluamme. Ja kun iskan saa puolelleen niin tulee äitikin sieltä perästä. :) Tänään juuri soitti ja kertoi jutelleensa iskan kanssa ja ovat nyt ihan hyvissä mielin asian kanssa. :) Kunhan ei hätiköidä. Tietysti porukoiden mielipiteet eivät saisi vaikuttaa meidän elämään, mutta onhan se aina jotenkin vapauttavampaa kuulla porukoiden olevan tukemassa päätöstä.

Porukoilta mentiin suoraan anoppilaan ja lapset jäi yökylään. Kotiin kun ehdittiin niin käytiin suihkussa ja lähdettiin ihanan ilman johdosta pyörillä syömään. Lainasin naapurin jopoa ja että on hyvä pyörä! Moisen tahdon itselleni joskus. Amanda oli kiinni, joten päädyimme taas perinteiseen eli mäkkäriin. :) Oli juuri puhetta, että on kyllä ehkä enempi meidän juttu. Ei oikein hienostelija perhettä olla. Menee vaan sormi suuhun ja iskee paniikki hienommissa paikoissa. :D Junttipari. Jeejee. Mäkkärin jälkeen iski kauhea jano ja nekkariin tuli eksyttyä. Sieltä sitten abcin kautta kotia kisastudiota pystyttämään. Jätkät tuli grillaamaan ja saunomaan ja katsomaan peliä seuraksi. Kiva ilta oli. :)

Sunnuntaina oltiin ahkeria lasten ollessa edelleen hoidossa. Pesin ikkunat, kaksi koneellista pyykkiä mahtui ulos kuivumaan, haravoin pihat, multasin kukkapenkit, siistin kuistin, istutin kukkia, imuroin ja yhdessä maalattiin terassi ja siivottiin varasto. Kyllä oli hyvä mieli moisen jälkeen. :)

Maanantain laiskottelin ja katselin rimakauhua ja rakkautta -sarjaa diiviidiiltä. Oli oikein lokoisa päivä. Illasta oltiin vähän takapihalla (josta alla kuvia) ja illan kruunasi suomi-canada peli. Eilen siivosin keittiön kaappeja ja illalla sain itseni raahattua jopa steppiin asti. Aattelin, että tuleekohan tän köhän kanssa hommasta mitään, mutta jaksoinkin vallan hyvin pomppia laudan päällä. :) Torstaina siis pakko päästä compattiin! Pääsee purkamaan taas paineet pois. :)

Ja kun menin kiroamaan sitä, että Otto on oppinut seisomaan niin tässä todistusaineistoa: