Jokohan kohta saisin karistettua ompeluepäonnistumis-pelkoni pois päältä ja uskaltaisin kokeilla jotakin pientä. Resoria tahtoisin kokeilla johonkin, olisi mangon keltaista. Ompeluohjeetkin olisi Annikalla. Lisäksi olen tiiraillut kovasti kangasvärejä ja suunnitellut erilaisia malleja koneella. MUTTA asenteeni, ei kuitenkaan onnistu on tullut aina vastaan ja mitään en ole vielä tehnyt. :( Ärsyttää. Ehkäpä aikanaan uskallan jotakin tehdä. Annan kypsyä himon, niin jospa joku jopa onnistuisikin.

Muuttoa suunnitellessa ja haaveillessa on aika kulunut suurimmaksi osin. Vähissä erin pakkaillen, kysellen vähän väliä joko, laskien päiviä. Onneksi asia on näin päin. Etten itkeskele sohvan nurkassa, kun täytyy pois muuttaa. Järjestyshaaveet ovat taas iskeytyneet päähäni; uuteen kotiin kyllä järjestelen valokuvat ja ostan samanlaiset albumit tai nyt kyllä ostan sen lankalaatikon tai kirjoitan vauvakirjoihin tai ostan työkalupakin askartelutarvikkeilleni tai järjestelen oikean ompelupisteen sinne, tarvitsisi aina keittiönpöydältä konetta kaappiin laittaa. Saa nähdä, onnistuuko mikään. Hyvin ainakin tavara karsiintuu. Siitä olen iloinen. :)

Syksykin on tuloillaan. Vaikka kurkkua karhentaakin ja aurinko vielä paistaakin niin se ei vie pois minulta syksyn tulon nautintoa. Nenän pää jo vähän viilenee astuessa ulos, sisällä rupeaa tuntumaan että saa laittaa villasukat ja käpertyä huovan alle pimeään. Ulkoillessa huomaa keltaisten lehtien tulleen ja kohta luonto on ihanan retronkirjava. Ja sateet, ai että. <3 Pari kuukautta saa nauttia raikkaudesta ja sitten saakin jo toivoa lunta peittämään kaiken pimeyden ja ankeuden.

Syksystä nautiskellen,

Hanna

Ainiin! Otto harjoittelee kävelyä. :)