Lupailin kuvata joululahjaksi saammaamme radiota. Meillä on ollut pitkään haaveissa saada hieno, vanha radio keittiöön. Mikäs sen mukavampaa tiskatessa kuin kuunnella radiota ja omaa kaunista lauluääntään. Appivanhempien udellessa, mitä tarvitsisimme muistin, että tätä olemme jonkun aikaa jo toivoneet. Haaveillessani punaisesta vanhasta radiosta paketista tuli tämä. Se oli vielä hienompi kuin osasin kuvitellakkaan ja vieläpä upouusi. Toimii verkkovirralla tai pattereilla ja ominaisuuksina vain pelkkä radio - ei mitään muuta. Appiukolla oli ollut samanlainen nuoruudessaan, tosin se oli ollut kuulemma aitoa puuta, tämähän nyt vain on huijjausta ja on muovia, mutta tykkään siitä silti kovasti!

Uusi vuosi meillä meni näissä merkeissä:

Siskoni perheineen saapui Lahdesta meille uuden vuoden aatoksia ja viihtyivät meillä sunnuntaihin asti. Meidän ensimmäiset kunnon yökylä vieraat! Antti, Olli, Kalle ja Jenna ovat joskus yönsä meidän sohvalla viettäneet, mutta se nyt on ollut joidenkin bileiden jälkimeiningeissä. Niitä minä en tahdo laskea. Nämä olivat siis meidän ensimmäiset yövieraat. Nyt kun on tilaa vaikka hurumykket. (tosin aika tehokkaasti osaamme täyttää senkin tilan :P) Kummitytöstä tuli yksi niin mainio otos, että oli pakko laittaa. Ei niinkään tässä ole nyt kuvaajan taidot tiskillä vaan lähinnä tuo ilme, taisi viihtyä kummitusten luona kyläilemässä, mitäpä luulette?

Aamulla lähdimme käymään läheisessä kierrätyskeskuksessa. Toivoin löytäväni jotain. Edes pientä kangastilkkua tai eteiseen tuolia tai Saimille kivaa sänkyä, mutta siellä ei ollut mitään. Pettyneenä lastasin lapset tupliin ja jatkoin kotia päin. Ohittaessani kierrätyspisteen silmiini osui jotain sinappia. Menin tutkailemaan lähempää ja se jotain sinappia lähti mukaan. Pesin sen ja se pääsi kunnia paikalle eteiseen.

Parasta tässä tuolissa on se, että se on ilmainen! Ja sopii kuin nenäpäähän väriltään eteiseen. Kerrankin minullakin käy jonkinmoinen tuuri! Taustalla naulakossa näkyy tuparilahjamme. Sisko toi "firmansa" ostoskassin ja laudeliinan meille tuparilahjaksi. Laudeliina on jo kovassa käytössä ja ostoskassikin on testattu - on muuten hyvä. Jos tahdot itsellesi moisen kanssa klikkaa tästä.

Ulkoilun päätteeksi maistui kanakeitto. Meni mukisematta ja kitisemättä kaikki. Mukava katsella, kun esikoinen syö jo reippaasti itse ja pienempi yrittää kovasti perässä. Siivoamista tulee ihan jonkun verran, mutta eihän se ole kuin kanakeittoa. Kumpa muistaisi saman asenteen pitää vähän useammin päässänsä.

Hyvää loppiaista!

hanski