Tänään alkoi kerho taas. Saimi oli kovasti odottanut kyseistä päivää. Typykkä mietti koko aamun, että onkohan samoja kerhokamuja paikalla, kuin oli viime vuonna. Harmitti, kun ei ollut kameraa mukana. Taltioida se jännitys.

Oton kanssa suuntasimme torille jossa oli anoppi äitinsä kanssa. Kävimme ostamassa lapsille syyskengät ja sormikkaita. Edellis vuoden syyspuvut vielä mahtuvat. Nyt on kaikki sitten hommattu syksyä varten. Eilisiltä Me  and I-kutsuilta kun anoppi osti lapsille pipot sekä paidat ja itse tilasin lapsille housut. Lisäksi oli puhe, jos itse toiset kutsut järjestäisin marraskuussa. Mummoista kun oli niiiiiiiin ihania vaatteita joita välttämättä pukinkonttiin tahtoisivat. Sehän sopii minulle. :)

Syysvermeet löydettyämme suuntasi otto mummiensa kanssa kahville ja minä sain taas kerran kirppistely rauhan. Että on ollut ikävä sitä kiertelyä, ne tuoksut ja penkomiset ja nimenomaan penkomiset, kun nyt ei ole juuri koko kesänä tullut käytyä. Mukaan tarttui vaikka mitä, arvontaankin löytyi jotakin, mutta siitä kohta ihan omassa postauksessaan.

Lapsille löytyi Miina ja Manu kirjoja 1e/kpl, Saimille löytyi paita 50snt ja tunika suolaisella 4e hinnalla. Tunika oli vain niin äidin mieleen (itsekin voisin moista pitää), etten voinut jättää pöytään sitä pyörimään.

Itselläni on huutava paita pula. Kaikki rupevat olemaan reikäsiä tai niin nukkaisia että jo hävettää pitää. Muutaman sain itselleni matkaan. Pitkähihainen 2e ja toppi taisi olla 40snt. Jeshjesh!

Minussa asuu aina pieni joulu kesät-talvet ja pieni joulu pinnahti taas esille, kun bongasin yhdestä pöydästä tonttuja. Pusillinen 2e. Nämä vien ullakolle odottamaan ensi joulua ja jo mielessä syyhyää paikat, minne tontut sijoitat. Anoppi laittaa aina kauniin ja tunnelmallisen joulun ja aina on hauskaa metsästellä tonttuja pitkin taloa. Niitä löytyy kellarin rapusta, saunasta, olohuoneesta, eteisestä - kaikkialta! Itse haluaisin pyrkiä samaan. Kyllä jouluna saa vähän lapsettaa. ;)

Kerhossa oli ollut kivaa ja oli kivaa kun mummi oli matkassa noutamassa. Kotimatkalle bussilla lähdettyä neiti sai itse mennä kolikoidensa kanssa lippua ostamaan. Voi sitä riemua ja ilmettä, joka kertoi sen, että vitsit olen jo iso tyttö. (missä oli se kamera?!!)

Mummi lupasi ostaa Saimille oman bussikortin, jolla neiti saisi sitten aina käydä maksamassa matkansa. Lisäksi taidan kerhomatkoille luopua tuplista, ollessa niiden jo aika raskaat nostettavat bussin kyytiin. Kuski sanoikin, että näitä et itse saakkaan nostettua. En kyllä keksi, mitenkä nostat perusrattaatkaan neljistä portaista. Eka nousu kun on niin valtaisan korkea. Tämä on tätä meidän tuuriamme juuri, kun ei matala bussi kulje sillä linjalla, jolla me menemme. :(

Lippu laitettiin talteen ja jos muistan liimaan sen Saimin vauvakirjaan ja tekstiä alle - eka itse ostettu bussilippu.