Asenteeni on ollut kadoksissa viimeiset kaksi viikkoa. Tuntunut, että lapset tekee hulluksi ja seinät kaatuu päälle, mikään muu ei ole tuntunut hyvältä kuin ompelu ja salilla käynti. Kaikki muut olleet jotenkin venkuillaan ja kenkuillaan. Olo ollut kuin maailman rumimmalla akalla ja tämän viikon ilma on ollut oikea piste iin päälle. On sitten tullut syötyäkin.

Tänään olen kuitenkin saanut oikean vaihteen ja asenteen taas päälle. :) Ihanaa edes löytää siitä pienikin hippu kaiken voivottelun ja marinan ja kitinän jälkeen. Olen huomannut itsessäni sen, että jos tsemppaan itseäni negatiivisesti niin ei sitten mistään tulekaan mitään. Oikealla asenteella taas huomaan, että lapset menee nätisti nukkumaan, syövät lautasensa tyhjiksi, on aikaa neuloa ja ommella, leikkiä lasten kanssa, on aikaa nähdä ystäviä ja käydä salilla, mieskin hymyilee ja itsekin näyttää paljon kauniimmalta, kun jaksaa panostaa omaan ulkomuotoonsa.

Miksi sitten kirjoitan tästä asenteesta? Ehkä vähän muistutukseksi muillekin. Paljon se lähtee se hyvä olo itsestä, eikä siitä, mitä sinun ympärilläsi tapahtuu. Tämä olisi hyvä muistaa meidän kaikkien. :) Joskus on hyvä se katse sieltä horisontista kääntää hieman omaan napaansa ja tutkiskella, mitä tein väärin. Ja sanotaanhan sitä, että jos oikein hokee itselleen jotain, mitä kovasti haluaa, se lopulta tapahtuu. Voihan se lottovoittokin napsahtaa, jos kovin toivoo ja uskoo siihen, että se tulee. Viimestään siinä vaiheessa, kun asuntolainaan viimeinen erä on maksettu. :D

Huomenna lähdemme viihteelle, voisin sanoa ansaitulle viihteelle. Sieltä saa sitten taas voimaa arjen pakerruksiin ja uhmien taltutuksiin. Jaksaa taas pakertaa joululahjojen kimpussakin. En malta odottaa, en huomista, en joulua! :)

Sitten on pakko vähän ylpeillä. Minun tyttö piirti. Minusta nämä ukkelit ovat niin valloittavia ja olen ylpeä tytöstäni. Vasemmalta: ukki, mummi, saimi ja otto.

Saimi myös piirti ukin ja mummin pelkästään. Kehystin piirrustuksen ja tämä menee ukille huomiseksi syntymäpäivälahjaksi kera villasukkien. En ollutkaan neulonut villasukkia sitten kuudennen luokan! Ovat kyllä vähän sen näköisetkin. Pitää ehkä appiukolle neuloa uudet paremmat sitten pukinkonttiin ja laittaa korttiin mukaan, että P.S. Edelliset voit heittää roskiin. :)

Eilen myös surautin ommella vihdoin ja viimein neuvolakortin kannet. Näitä oli kiva tehdä, samoin kuin puikkopussejakin. Voisikohan näitä kansia laittaa pukinkonttiin? Olisiko moisille tarvetta ja keksittekö muita käyttötarkoituksia näille kansille? Haluaisin ommella näitä lisää, mutta meille riittää kaksi, molempien paperit ja neuvolakortit mahtuu samaan ja sitten itselleni reseptiä varten. Mihin muuhun keksisi? En kehtaisi ommella nurkkiin kymmeniä kappaleita vain pyörimään. Mutta hauska tuli!

Ohjeesta kiitos Villapataan.