Lähdimme torstai aamuna lasten ja äitini kanssa Lahteen siskoni luokse kyläilemään. Tarkoitus oli olla sunnuntaihin asti, mutta lauantai aamuna Otto aloitti oksentamaan ja päätimme lähteä jo lauantaina takaisin. Hyvä niin, koska sunnuntain ja maanantain välisenä yönä samaisessa taudissa oli Saimi, Perttu, anoppi ja appiukko. Tauti on nyt voitettu, Otto ei ole oksentanut sitten viime aamun eikä ripuloinut sitten eilisen iltapäivän. Muilla tauti kesti vain yhden päivän, Otolla oli sitkeämmässä.

Serkukset viihtyivät hyvin keskenään, varsinkin Saimilla ja Martalla oli ihan omat juttunsa. Ja alla olevasta kuvasta voi vain sanoa, että ei ole omena kauan puusta pudonnut. On se mukava tuo meidän kummityttömme. Pitää tehdä uusi vierailu kera Pertunkin.

Aina sitä toivoisi, että voisi sairastaa lastensa puolesta, mutta sitten koitan aina ajatella, että kuka heitä sitten vahtisi ja hoitaisi. Eilen siivosin joka nurkan, pöpöt pois ja tyynyjä pino pesuun ja että on muuten lakanapyykkiä pesussa! Vinkki mahataudin kanssa, ottakaa matot pois lattialta. Helpotti huomattavasti.

Remontti siis pääsee nyt jatkumaan, perjantaina tulee kaapit. HUI!

Ja jokaisessa välissä, missä vain pystyn, minä silitän lakanapyykkiä. Tai maalaan kaapin hyllyjä. Tai neulon, jotain olisi taas puikoillakin valmistunut.

Tai ehkä vain odotan innolla, kun pääsen 14 vuoden tauon jälkeen satsimaan lasten kanssa.

Hyvää loppuviikkoa!