Torstaina lapset olivat koko päivän anoppilassa ja minä pakkasin kuin hullu. Laatikoita vain kertyi ja kertyi ja minut valtasi epätoivo, eikö tämä tavara ikinä lopu? Välillä kävin kuntosalin pikkujouluissa naamiaisasuilemassa.

Lauantaina sitten reippaitten (3h) yöunien jälkeen alkoi muutto. Tavarat autoon ja talolle. Talolla vuoron perään hymyilytti ja kauhistutti. Hymyilytti siksi, että pikkuhiljaa tajusi asian olevan ihan oikeasti siinä, olimme omassa kodissa, omassa talossa, Itketytti se tavaran paljous. Mistä tätä roinaa kertyy?

Yläkerrassa samanlainen sotku, mistä tätä tavaraa tulee? Mihin laitan kaiken? Miten saadaan kaikki tarvittava paikoilleen ennen lasten tuloa? Onneksi lapset käytiin vasta seuraavana iltana. Muuttopäiväilta päätettiin vain olla huokailla ja saunoa. Illan tullessa ja laitettuani jouluvalot päälle en voinut olla hymyilemättä. Kotona. Lumi satoi hiljalleen ulkona ja kellarista kuulin kuinka Perttu laittoi saunaa tulille. Lattiat narisivat ja nenän pää tuntui kylmälle. Peiton alle kääriydyin odottamaan lämpöjen nousua. Enkä siellä peiton alla voinut olla pakahtumatta. Nyt sitä ollaan kotona. <3

Päivät ovat menneet järjestellessä ja ihastellessa. Tiskaaminenkin tuntuu mahtavalta omassa talossa. Saa nähdä kauanko on mahtavaa. Pikkuhiljaa olemme saanet keskikerroksesta asuttavan. Yläkerta on vieläkin kaaoksen vallassa, mutta pikkuhiljaa sielläkin, laatikko kerrallaan. Lajittelua lähinnä. Ullakoille kun saisi hyllyjä niin puolet laatikoista menisi sinne säilöön. Uudeksi vuodeksi sisko perheineen tulee yläkertaan yökyläilemään, siihen mennessä olisi saatava se jotenkuten asuttavaksi. Pahvilaatikkovuorten keskellä ei ole kovin kiva nukkua.

Järjestelyn lomassa olemme lasten kanssa koittaneet laittaa vähän jouluakin. Eilen Oton nukkuessa leivoimme Saimin kanssa pipareita.

Lämpöisää joulunodotusta!

hanski

P.S. Avasimme myös talollemme blogin, käy tutustumassa tästä.