Tälläiset apulaiset minulla oli aamulla. Tein illalla sämpylätaikinan valmiiksi jääkaappiin ja aamulla Saimi päätti kaksikymmentä yli kuusi, että nyt ne iskalle paistetaan. Niin paistoimme, lapset auttoivat pesemään vihanneksia sämpylöiden väliin ja sitten isiä herättämään - seitsemältä. Ei oikein onnistunut annetaan iskan nukkua myöhään -suunnitelma. Saimi kun oli niin malttamaton ja halusi antaa kerhossa tekemänsä yllätyksen heti iskalle. Yllätys oli hauska, lehmä -säästöpossu. En tajunnut ottaa moisesta kuvaa. Mutta näin siis meidän isänpäivä aamu. Iskalle kertyi lahjaksi lehmä, lasten tekemät kortit, karkkia ja erä-lehti 4kk ajaksi.

Ommellut olen, olen innostunut ja kiitos ihanaisten naisten vaivojen, itkenyt ja ommellut. Kaikki tuntuu miljoona kertaa pahemmalta kerran kuussa. Tekisi mieli hyppiä tasajalkaa ja tampata maata, vaipua lapsen taholle. Tätä obelix-paitaa ompelin tunnin, lopputulos: ruma resori, liian pieni pääaukko, resorin epäonnistumisen jälkeen oli ihan sama, millainen helmasta tulee. Itku pääsi lopuksi ja meinasin jo kaikki kankaani kirpparille kantaa.

En enää ompele ikinä, päätin. Juteltuani Facebookissa ystäväni Lauran aka. ompelija-ammattilaisen kanssa sain raivon päälle. Nyt! Nyt jotain, mitä voi jopa pitää. Ja niin tein. Uudestaan Ottobren Mustikkahaalarit. Ja niistä tuli pitämiskelpoiset. :) Vetskari on vähän miten on, resorit on vähän miten on, mutta puolustaudun sillä, että ompelin molempia elämässäni kolmannen kerran. Kangaskaan ei riittänyt, mutta improvisoin lisäämällä taskun kangasta lahkeeseen. Kivat tuli. :) Oppimista vielä on, mutta nyt rupean jo vähän tekstejä tulkkaamaan ja tajuamaan ompelujärjestyksistä jotain. Jaksaisi vain harjoitella, paranisi se ompelujälkikin. Kyllä se tästä, vaikka pieni kateus iskeekin katsellessani muiden tekemiä Mustikkahaalareita, mutta olenkin vasta aloittelija.

Aloitin myös villasukat. Aikaisemmin olen neulonut moisia kuudennella luokalla. Onnistuin 7 veljestä ohjeen kera, eikä tullut pahemmin reikiä. Ohjeessa vain silmukka määrä kamalan suuri ja sukista tuli vähän löysät. Seuraavat jo sujuukin sitten paremmin.

Ihanaa ihanaa onnistua. Nautin tästä hetken, siihen asti kun yritän taas. :D

Hyvää isänpäivää,

hanski