Mieheni herätettyä minut viideltä töihin lähtiessään keitin itselleni teetä ja tein voileivän. Herään kerran-pari viikossa viideltä ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Luen lehden rauhassa, peseydyn rauhassa, laittaudun rauhassa, viikkaan pyykin rauhassa ja istun koneella rauhassa.

Lehden takakannessa oli juttu lapsien hyvinvoinnista. Hyvinvointia oli tutkittu haastattelemalla yli 1000 lasta. Yli neljännes oli vastannut ettei saa riittävästi rakkautta. Sijoituslasten määrä kasvaa joka vuosi 3-5%. 16-17vuotiaiden lasten osuus on huomattavasti nousussa ja heidän hoidon tuloksellisuus huolestuttavaa. Esimerkiksi poikien kuolleisuus 25-vuoden iässä on kymmenkertaista normiväestöön verrattuna.  Kunnissa nykyisin sijoitetaan kaikkeen muuhun kuin lapsiin. 90-luvun laman jälkeen ei olla vieläkään palattu samalla tasolle lasten palveluissa.

Jatkan lehden lukemista, luen lehdet melkein aina niin, että aloitan takaa, lopetan eteen. (sarjakuvat ovat yleensä takana) Etusivulla sitten on kyselty lasten kommentteja Varkaudesta. 3.-6.-luokkalaisten mielestä tehdas haisee  ja saisi olla lyhyempiä koulupäiviä ja vähemmän läksyjä. Lisäksi he listaavat toiveita paremmasta kouluruuasta, turvallisesta koulumatkasta, pyörätelineistä... Luin ihmeissäni listaa, nämä 3.-6.-luokkalaisten suusta. Lamasta puhutaan paljon ja sanotaan, että monen aikuisen elämä kiristyy. Silti lehdestä ei saa lukea juttua Joukosta, jota nyt aivan s**tanasti ottaa pattiin, kun meni firma alta, vaan saamme lukea opettajien lomautuksista, koulujen lakkautuksista, psykiatrian hoitojonoista, päiväkotien hoitohenkilökunnan puutteellisuuksista... Lista tuntuu jatkuvan ja jatkuvan. Ja mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän ahdistun. Päätän olla pohtimatta. Päätän myös olla taas hetken aikaa pohtimatta työasioita. Ahdistun niistäkin, mihinkä hakisin, menenkö oppisopimuksella johonkin vai palaanko vanhaan työhöni, joka minua on odottamassa, lähdenkö opiskelemaan? Ehkä vielä nautin kotona olostani, ei minun ole vielä pakko. Olen miettinyt, että ensisyksynä sitten. Sekin tuntuu jo liian läheiseltä. Josko sittenkin vasta sitä seuraavana?

Muttu nyt kaunistautumaan, rauhassa. Rauhallisia aamuja kaikille,

hanski

P.S. Ostin eilen ensimmäisen Ottobre-lehteni. Kiitos Lauralle vinkistä. Selailen sitä tänään huolella ja huokailen, mitä ihania kaavoja! Huokailen, että jospa minäkin joku päivä osaisin. :)