Viikko alkoi neuvoloilla. Samalla kertaa oli sekä Oton 10kk neuvola ja Saimin 3-vuotis neuvola. Välillä sitä pysähtyy aina paikoilleen tajuamaan, miten se aika on mennytkään. Mitä kaikkea tuo tyttö jo osaakaan ja tekeekään. Välillä sitä pitää itseäänkin tarkastella peilistä, katsoa kuinka maanvetovoima rupeaa tekemään tepposensa, tai kun leukaan ilmestyy yksi partakarva. En halua herätä eräs päivä ja säikähtää olevani 80 ja päivitellä, että kun ei ehtinyt edes nauttia! Siksi välillä hyvä pysähtyä nauttimaan ja huomaamaan.

Neuvolassa tosiaan käytiin. Reissulla meni kaksi tuntia. Matkoineen päivineen. Jännä huomata, miten paljon testaamiset lisääntyy, mitä enempi tulee ikää. Saimin piti tehdä tornia, laittaa saman väriset lätkät oikeille alustoilleen, piti avata pulloa ja rasiaa, piti tunnistaa kropan osia, piirtää viivaa ja ympyrää, hyppiä renkaiden yli, ottaa palloa kiinni ja tasapainoilla yhdellä jalalla. Näkökin  testattiin. Ja ties mitä muuta, mitä tapahtuikaan perus pituus/paino/iho siisti neuvolalle. Miun pääni meni ainakin ihan pyörälle, mutta samalla sain hymyillä katsellessani tyttäreni touhuja. Saimi mm. rupesi neuvolatädille opettamaan kirjasta, että mikä on mikäkin. "Katoppas tästä kuule", se sanoi ja katsoa napitti tarkkaavaisesti neuvoltätiä, että hän nyt varmasti katsoo. "Nuo on kottkärrit, tuossa on harakka ja tuo tuossa on väri punainen, kuule", ja nosti taas katsettaan kirjasta tarkastaakseen neuvolatädin seuraamisen. <3 Painoa typykällä oli 13,4kg ja painokäyrä oli lähtenyt vihdoin nousuun, Saimilla paino mennyt käyrällä siinä -10. Pituutta oli 92cm ja pituuden puolesta kasvaa ihan nollakäyrillä. Se on ainakin kondiksessa. :) Erityisesti puheenlahjoista sai tytt kehuja ja miten oikeaoppisesti osaa kynää pitää kädessä. Kuulemma ikinä nähnyt 3 vuotiasta, joka pitää noin hyvin kynää kädessä. :)

Otto taas touhuili omiaan lattialla. Ja tottakai vei kaikkien tätien sydämen, kuten aina. Ihastuttava lukee ihan neuvolakortissa. :) Sivuheijasteet löytyy Otolta ja taaksepäin kumpsahdus-heijastekkin jo löytyy. Siispä osaa ottaa jo vähän kaatumista vastaan. Kuulokin kunnossa ja voi ihme, kun oli sitä punaista helmeä kiva poimia pinsettiotteella. Niin kivaa oli se touhu, että piti ihan suuttua, kun se lopetettiin. Painoa Otolla oli 8070g ja Otto huruttelee painokäyrässä siellä -20. Se on hoikka poika, mutta siellä tasaisesti kasvaa ja syö niin hyvin niin ei hätää. Lisärasvasta tosin oli nyt vähän puhe, kun ruetaan noihin tavanmaitoihin siirtymään. Pituutta löytyi 73,5cm ja tätä käyrää en muista, missä se meni. :)

Neuvolan jälkeen kun sain lapset nukkumaan oli aika siivota. Illalla olisi taas esittely. Kämppä saatiin kuin saatiinkin kuntoon ja lähdettiin koko porukka lenkille karkuun esittelyä. Lenkki meni aika hiljaisissa merkeissä huokailen ei siellä kuitenkaan kukaan taaskaan käy-meiningillä. Lopulta välittäjä soitti ja kertoi yhden rouvan käyneen. Ihmeteltiin välittäjän kanssa, että oliko hän nyt varmasti nähnyt oikein. :D Kesä kun aika hiljaista myynti aikaa. Kovasti oli tykännyt, ihastellut pohjaratkaisua ja huoneiden kokoa. Miehelle sairaalaan oli heti esittelyn jälkeen lähtenyt kertomaan. Heillä kuitenkin kaksi tasoinen rivari könönpellossa, joten ennenkuin se menee kaupaksi, on meillä varmasti jo uusi ostaja. Kovasti välittäjä kehui asunnon kokoa ja näppäryyttä. Kumpa saisi nyt puhuttua mahdollisimman ostajankin yhtä hyvin pyörryksiin. Kova sisustuskuume vaivaa ja iltaisin pyörittelen lasten huoneeseen ideoita mielessäni ja vaikka mitä muuta. Olisi vain kiva päästä laittamaan uutta kotia ja laittaa huone kerrallaan huolella, niin, että jokainen kippo ja kuppi on paikoillaan. Että jokaisen esineen paikka on tarkkaan harkittu. Eikä vain ostella sillon tällön jotakin ja roiskaista se johonkin. Näitä verhoja olen kuolannut ja kuolaan edelleenkin lasten huoneeseen;

___________________________________________________________

Tiistaina käytiin aamusta Lauran, Pepin ja Kaapon luona vierailulla. Loppupäivänä en jaksanutkaan mitään muuta kuin pestä pyykkiä. Oton itkiessä vielä kakkaansa koko päivän olin aika puhki Pertun tullessa kotia. Perunalaatikon kun sain uuniin, levitin pyykit kuivumaan ja lähdettiin hakemaan meidän pikkukamera postista ja käytiin samalla ruokakaupassa. Kamera oli kuin olikin mennyt takuuseen, jeee.

Reissun jälkeen suuntasin steppiin. Stepin aikana olivat touhunneet rakkaat takapihalla ja pyykitkin olivat kuivaneet. Odottivat vain pois ottoa ja sen tein.

Tämä päivä on mennyt siivoillessa, lorvaillessa ja lenkkeillessä. Ekotorille meinattiin mennä piipahtamaan, kun siellä olisi aika kiva sohvapöytä. Jumppaankin olisi ehkä tarkotus jaksaa mennä. Jospa huomiseksi keksisi jotain repäisevää?