Tiistai-iltapäivänä huomasin pakkasen oven jääneen auki. Kaikki oli sulaneet juustomaitoja lukuunottamatta, jotka olivat kylmäkallejen alla turvassa. Puhelua anopille, saisiko mehumaijaa lainaan ja hehän tulivat illanviettoon meille mehunkeiton merkeissä. Monta pulloa sitä tulikin ja mehun roplattaessa hellalla itsekseen oli kiva touhuta ulkona ja ihastella ja kuvailla.

Välillä käytiin mehua tarkistamassa.

Lapset löysivät leppäkertun pihalta, voi sitä iloa ja riemua. Otto kutsui sitä DÄNN DÄNIKSI. Välillä iski hätä dän dänin puolesta, kun ei se vipeltänytkään enää, mutta juuri silloin se taas jatkoi eloaan. Sen verta monta rusahdusta kuului Oton käsittelyn aikana, että oli suoranainen ihme, että leppäkerttu vielä jatkoi kulkuaan.

Mummin erikoiset; pyykkipoikahepat.

"Älä kuvaa sitä, kun se voi säikähtää"

--------------------

Dän dänin hitaan kidutuksen aikana miehet valoivat grillin pohjan, josta lisää KLIK.