Kaikki alkoi siitä, kun tiistaina puoli kolmen aikaan sain kiinteistövälittäjältämme puhelun. Hän ilmoitti, että hänellä on kyydissä helsingistä vanhempi pariskunta ja tulevat 5minuutin kuluttua katsomaan asuntoa. Ei haittaa, jos ollaan kotona. Pyysin välittäjää viivyttelemään vanhuksia mahdollisimman paljon ja ajamaan superhitaasti.

PANIIKKI!,

oli päällä kun siivosin kamalia ompelujälkiäni, lasten leluja, pyyhin keittiön pöytiä ja peittelen muut pöydät liinoilla. Sain kun sainkin siivottua, juuri kun oveen koputettiin. Vanha pariskunta kierteli asuntoa, kehui kokoa ja keittiöön ihastuivat kovin. Hetken juteltuamme Perttukin tupsahti kotia töistä. Oli aika ärrinmurrin oloinen, kun oli luullut, että taas joku muu laittaa asuntoa myyntiin tästä talosta. Olisipa nähnyt ilmeensä, kun tajusi välittäjän olevan meillä. (autosta siis tiesi, välittäjän olevan käymässä)

Hetken juttelimme asunnosta ja summista ja lopulta mummo katsahti minuun ja totesi: "Viikon päästä tehdään kaupat."

Eilen sitten kävimme allekirjoittamassa kirjallisen tarjouksen, tänään kävi kuntokartoittaja, eikä löytänyt mitään hälyttävää. Ensi viikon perjantaina teemme kaupat ja 15.9. meidän pitäisi olla pihalla asunnosta.

PANIIKKI!

ja

JESHJESHJESH!!!