Oon ihan poikki. Jotenkin henkisesti oli ihan hullu päivä. Lapset heräs jo vaille kuus ja puol tuntia ja kauheet kitinät ja vikinät molemmilla joka asiasta, kun väsyneitä olivat. Nyt ne vielä heräävät kukon laulun aikaan, mutta kuhan kouluun pääseevät niin saa kiskoa ylös. Ei oo reilua! :D

Aamulla soitin pankkiin ja varasin torstaille lainan keskustelu aikaa. Kerroin asiani ja pankkivirkailija totesi ilahtuneesti, että aikun ihana juttu! :) Äiti soitteli sitten heti siihen perään ja kyseli, miten arviointi meni. Ja kun kertoilin niin johan alko höpötykset, että pilkkahintaan menee, kun ollaan keittiöstäkin kodinkoneet uusittu jne. Huoh. Eiköhän se kiinteistövälittäjä ole ne ottaneet huomioon. Sitten kyseli, mitä sanoi se nainen joka keskiviikkona kävi asuntoa kattelee, niin sanoin, että tämä oli liian iso heille. Kuulemma on niin pienet makkarit tässä ja muutenkin niin ahdasta. Sitten kun sanoin, että maanantaina mennään sitä taloa kattomaan niin luetteli listat mitä kysellä jne. Siinä vaiheessa rupesi jo savu tulemaan korvista, että ei tässä ihan idiootteja olla. Koitin köhiä väliin, että ihan meidän omaa elämää tässä nyt kyllä koitetaan kasata. Ei oikein kuullut sanomisia. Ja jotta puhelu päättyisi oikein hyvin kertoi lopuksi nähneensä vanhan yläastekamuni äitiä. Tämä äiti oli kuulemma kertonut yläaste kaverin kyselleen, missä nykyisin asun. Oli kuulemma nähnyt jonkun miun kaltasen naisen, mutta oli aivan varma, etten se ollut minä koska oli niin läski. Ja sehän olin minä! Hehee jeejee duppiduu. Tiedän lihonneeni kyllä, mutta niin lihavaksi ettei tunnistettaisi... äääh.

Tädit kävi ovella tuomassa äitille viemisiä, kun ollaan kuulemma huomenna sinne menossa. Hyvä tietää, että tuli itsekkin moisesta reissusta tietoisuuteen.

Asunnon koitin epätoivoisesti pitää siistinä ootellessa kiinteistövälittäjää kuvaamaan. Siitäkös lapset villiintyi, kun miulla hermot jo muutenkin riekaleina. Onneksi menivät nukkumaan nätisti. Kiinteistövälittäjäkin lopulta saapui ja kuvat otti. Tiistaina tulee asunto nettiin myyntiin ja seuraavan viikon maanantaina olisi ensimmäinen julkinen esittely. Hurraa.

Kauppaan eksyttiin pertun tultua töistä. Mäkkärin kautta käytiin ruuvvat, koska siinä pisteessä ja kuumuudessa ruuanlaitto oli viimeinen asia, mikä oli mielessä. Ilta menikin sitten pihalla. :) Perttu teki saunan lauteisiin tukevammat kannattimet. Joskus bileissä ollu usseempi jätkä lauteilla ja ruuvvit katkeilleet lauteista. Sen jälkeen ollu aina hiki pinnassa kylmässäkin saunassa, kun niillä lauteilla istunu. Nyt kuulemma uskallan minäkin saunaan mennä. :P Lapsetkin kaatu suht hyvin nukkumaan illasta. Otto piti käydä kaatamassa useamman kerran, kun se aina kapuaa sängyssä pystyyn.

Pertun lähtiessä vuokraamaan Yes Mania minun oli pakko polttaa yksi tupakka. Ajattelin sen jotenkin nollaavaan hermojani. Viimeseltä juopporeissulta oli jäänyt muutama yli. Hitto, että tuli huono olo siitä. Ei olisi pitänyt. Ehkä enempi kaipasin sitä pientä rauhaisaa hetkeä hulinapäivän jälkeen kuin tupakkaa. Noh, jospa huomenna parempi päivä. Huomenna porukoille kuuntelemaan jupinoita miten asiat pitäisi tehdä. Onneksi Perttu tulee mukaan, niin en osaa niistä silloin välittää. :) Ja jospa se tästä. Torstaina huomasin ulkona luonnonkin heräävän eloon ja oma mielikin piristyi heti. Ruoho on taas vihreää, linnutkin laulavat ja puut rupeaa olemaan hiirenkorvilla. <3 Huhtikuu on niin inhottava kuukausi, kun kaikki kuollut paljastuu lumen alta.

Kohta käperryn Pertun kainaloon sohvalle katsomaan elokuvaa ja luultavammin nukahdan siihen ellei nyt sitten ole superhyvä leffa. Loppuun vielä kuvia viime päivien äksöneistä.

Ainiin! Meillä on ovikellosta patterit loppu, pitäisi vaihtaa ne. Saimille tänään sanoin, että korjaisikohan isi tuon ovikellon viikonloppuna. Saimi totesi siihen, että kyllä se isi sen korjaa, kun sillä on ne kalut. Äitillä ei ole kaluja niin äiti ei osaa sitä korjata. Ja silkkaa faktaahan se tyttö puhu. <3